Moni meistä on varmasti joskus kaupassa miettinyt, että onpa halpa tuote, eihän tämä voi olla kannattavaa myyjälle. Tältä näyttää kuluttajan arki, kun tuotteiden piilevät kustannukset – ilmastolle, luonnolle, ihmisille toisella puolella planeettaa – eivät näy hintalapussa. Miten sinun arkesi pieniin ja suuriin valintoihin vaikuttaa, kun halvempaa, mutta kestämätöntä, on aina helpommin saatavilla kuin kestävämpiä vaihtoehtoja?
Planeettamme ei yksinkertaisesti kestä nykyisen kaltaista kulutustamme. Vihreätkin alleviivaa, kuinka “arki ratkaisee”, mutta on kuitenkin melkoinen vaatimus jokaiselta yksilöltä, jos heidän tulee ensinnäkin itse perehtyä joka ikisen tuotteen ja palvelun piileviin ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin, ja sen lisäksi vielä mahdollisesti maksaa huomattavasti enemmän kestävistä valinnoistaan (kestämättömiin vaihtoehtoihin verrattuna).
Kestävän vaihtoehdon tulisi siksi aina olla sekä helpoin että edullisin valinta, ja tämä edellyttää muutoksia järjestelmässämme. Tämä onnistuu poistamalla ympäristön kustannuksella tapahtuvan tuotannon etulöyntiasema tuomalla näitä piileviä kustannuksia näkyviin aina kuluttajalle asti. EU:n päästökauppa (EU ETS) on hyvä esimerkki siitä, miten tämä toimii: päästöoikeuksien hinta ohjaa tuotantoa kohti vähemmän saastuttavia vaihtoehtoja, mikä näkyy myös kuluttajahinnoissa.
Tämä olisi kaikkien etu: tällä hetkellä esimerkiksi kotimaiset ja kestävästi toimivat yritykset joutuvat kilpailemaan esimerkiksi globaalia pikamuotia vastaan epäreiluin ehdoin. EU:n energiasektorin päästökaupan kaltainen järjestelmä tulisi laajentaa kattamaan kaikki tuotteet ja palvelut, jolloin kestävät ja vastuullisesti tuotetut tuotteet olisivat kilpailukykyisempiä. Tämä kannustaisi kuluttajia suosimaan laadukasta ja kestävää – ja usein kotimaista – tuotantoa.
Tämä järjestelmätason lähestymistapa voidaan myös ulottaa kaupunkitason toimiin, joilla voidaan konkreettisesti tukea kestäviä valintoja. Esimerkiksi kehittämällä joukkoliikennettä tai ihan vain tekemällä kasvisvaihtoehto lounaslinjastossa oletusvaihtoehdoksi, voidaan tehdä ympäristöystävällisistä valinnoista sekä helppoja että houkuttelevia.
Kulutuksen vähentäminen ei tarkoita taloudellisen hyvinvoinnin tuhoamista, vaan kulutuksen järkevöittämistä ja uudelleensuuntaamista. On selvää, että monet elinkeinot ja yhteisöt riippuvat nykyisestä tuotantomallista, mutta meidän on myös rohkeasti etsittävä kestäviä vaihtoehtoja. Kun kulutus suuntautuu entistä enemmän kohti kestävämpiä vaihtoehtoja, tämä myös tarkoittaa investoimista innovaatioihin, jotka luovat laadukkaita työpaikkoja samalla kun ne pienentävät ympäristökuormitusta – kuten olemme jo nähneet tapahtuvan energia-alalla.
Kävin läpi näitä ajatuksia erityisesti pikamuodin ja suomalaisen vaatetusalan näkökulmasta Helsingin Sanomissa 10.1.2025 julkaistussa mielipidekirjoituksessani:
Eila Parviainen peräänkuuluttaa mielipidekirjoituksessaan (HS 8.1.) suurempaa kulutusta suomalaisen vaatetusalan pelastamiseksi. Kirjoitus nostaa esille tärkeitä kysymyksiä kotimaisen vaateteollisuuden tulevaisuudesta, mutta keskellä ilmastokriisiä suurempi kulutus ei voi olla ratkaisu.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon pahentuessa kulutusta on päinvastoin vähennettävä. Uudenvuodenlupaukset, kuten vaatteiden ostamisen rajoittaminen, ovat askel oikeaan suuntaan. On myös kohdistettava kulutus kestäviin ja vastuullisiin tuotteisiin – mieluiten kotimaisiin. Suurin este tälle on kuitenkin se, etteivät todelliset ilmasto- ja ympäristövaikutukset näy tuotteiden hinnoissa.
Kestävän vaihtoehdon tulisi aina olla sekä helpoin että edullisin valinta. Vaatealalla kotimaiset yrittäjät joutuvat nyt kilpailemaan globaalia pikamuotia vastaan epäreiluin ehdoin: pikamuodin hintataso perustuu ylituotantoon, matalapalkkatyöhön ja ympäristön kuormittamiseen, joita ei ole huomioitu hinnoittelussa. Kotimainen tuotanto ei pysty kilpailemaan tämän kanssa ilman rakenteellisia muutoksia.
Yksi ratkaisu voisi olla kattava EU:n päästökaupan kaltainen järjestelmä, jossa tuottajat maksaisivat päästöistään ja ympäristövaikutuksistaan, jolloin nämä kustannukset näkyisivät myös tuotteiden hinnoissa. Näin vastuullisesti tuotetut tuotteet olisivat kilpailukykyisempiä. Samalla kannustettaisiin kuluttajia valitsemaan kotimaista, laadukasta ja kestävää designia.
Sen sijaan, että vaatisimme kuluttajia ostamaan enemmän, on kannustettava tuotanto- ja kulutustapojamme kestävimmiksi, kuten energia-alalla päästökaupan avulla. Tarvitaan poliittisia ja taloudellisia toimia, jotta tulevaisuuden sukupolvet muistavat meidät vastuullisten valintojen edistäjinä, eivät halvan pikamuodin kuluttajina.
Cosmo Jenytin
diplomi-insinööri, Espoo